Kommentti: Hankintalainsäädännön kannalta ongelmallinen päätös
5.3.2004 klo 10.50

Hankintalainsäädännön noudattaminen on viime aikoina ollut Lopen kunnan päätöksenteossa hyvin esillä. Sama trendi tuntuu jatkuvan myös Topenon koulun lämpökeskushankkeessa. Tarjouskilpailun kohteena oli viime kesänä öljynlämmityskattilan uusiminen, mutta kunnanhallitus päätti keskeyttää tarjouskilpailun ja selvityttää puupolttoaineen käyttömahdollisuudet koulun lämmityksessä.

Tekninen lautakunta on käsitellyt asiaa 4.3.2004. Esityslistan päätösehdotuksen mukaan (joka hyväksyttiin kokouksessa) tekninen lautakunta päättää järjestää avoimen tarjouskilpailun Topenon koulun hakelämmityksen hoidosta ja tarvittavan hakkeen toimituksesta. Tarjouspyyntö on kuitenkin ehdollinen niin, että mahdollisten tarjousten saamisen jälkeen vasta päätetään, toteutetaanko lämpökeskushanke hakkeella vai muulla polttoaineella.

Hankintalainsäädännön näkökulmasta kunnan toiminta on hieman ongelmallista. Ensinnäkin asiassa on jo käynnistetty yksi tarjouskilpailu ja kilpailuun osallistuneilta toimittajilta on saatu tarjoukset. Ennen hankintapäätöksen tekemistä on kuitenkin päätetty vielä selvittää mahdollisuudet hakelämmityksen käyttämiseen eli tarjouskilpailu on keskeytetty toistaiseksi hankintaa tekemättä.

Hankintalainsäädännössä ei ole säännöksiä tarjouskilpailun keskeyttämisestä. Korkein hallinto-oikeus on kuitenkin oikeuskäytännössä edellyttänyt, että tarjouskilpailu voidaan keskeyttää vain perustellusta syystä. On vähintään epäselvää, onko hakevaihtoehdon selvittäminen perusteltu syy jättää hankintapäätös tekemättä tässä tarjouskilpailussa.

Toinen ongelma liittyy hakelämmitysvaihtoehdon selvittämiseen ja ns. ehdolliseen tarjouskilpailuun. Päätösesityksen mukaan hankintayksiköllä olisi tarjoukset saatuaan vapaat kädet päättää, hyväksytäänkö hakelämmityksestä annetut tarjoukset vai ei. Päätösesityksessä ei ole yksilöity, millä perusteilla hankintapäätöksen tekeminen tai tekemättä jättäminen voidaan tehdä. On kuitenkin oletettava, että hakelämmityksen kustannuksilla on tässä olennainen asema.

Tarjouskilpailuun osallistuvan toimittajan kannalta tilanne on tällaisessa menettelyssä jokseenkin kestämätön. Hankintayksikkö ei voi ns. huvikseen lähetellä tarjouspyyntöjä ja ilmoittaa tarjouspyynnössä ohi mennen, että tarjouspyyntö on ehdollinen eikä välttämättä johda mihinkään. Jos minä olisin toimittajan asemassa, harkitsisin kaksi kertaa, kannattaako tällaiseen kilpailuun lainkaan osallistua. Tarjouspyynnön laatiminen ja erilaisten selvitystöiden tekeminen kohteen soveltuuvudesta hakelämmitykseen ei ole nimittäin ilmaista.

Hankintalainsäädännön näkökulmasta ehkä suurin ongelma liittyy kuitenkin siihen, että uuden tarjouskilpailun järjestäminen vaarantaa ensimmäiseen tarjouskilpailuun osallistuvien toimittajien aseman. He ovat jo antaneet tarjouspyynnön mukaisesti öljylämmitysvaihtoehdosta lopulliset tarjoukset, joiden hinta- ym. muut tiedot ovat helposti selvitettävissä. Jos hankintayksikkö nyt päätyy uuden tarjouskilpailun perusteella hyväksymään hakelämmitysvaihtoehdon, ensimmäiseen tarjouskilpailuun osallistuvat toimittajat voivat nähdäkseni perustellusti kyseenalaistaa, onko hankintayksikkö menetellyt hankintalainsäädännön mukaisesti ja onko kaikkia toimittajia kohdeltu tasapuolisesti ja syrjimättä.

Yhteenvetona voi todeta, että tässä tapauksessa kahden eriaikaisen tarjouskilpailun järjestäminen samasta kohteesta johtaa nopeasti tilanteeseen, jossa ei ole enää mahdollista menetellä hankintalainsäädännön edellyttämällä tavalla. Hankintayksikön velvollisuutena on jo ennen tarjouspyynnön lähettämistä harkita eri lämmitysvaihtoehtojen soveltuvuus ko. kohteeseen ja tämän jälkeen pyytää kaikista mahdollisista lämmitysvaihtoehdoista tarjoukset samalla kertaa. Vain tällä tavalla voidaan varmistaa kaikkien tarjouskilpailuun osallistuvien toimittajien tasapuolinen kohtelu.

Jussi Savola

Kirjoittaja on hankintalainsäädäntöön perehtynyt juristi

Takaisin