Tällä sivulla seurataan Saarisen perheen lomareissua asuntoautolla EUROOPPAAN kesällä 2004
Jukka raportoi kuulumiset kuvineen matkan varrelta..

Saaristen ajoreitti:
14.6. ma, Lähtö Launosista
14.6. Pärnu, Viro
15.6. Riga, Latvia
17.6. Suwalki, Puola
18.6. pe, Varsova, Puola
Krakova, Puola
Balatonjärvi, Unkari
juhannus Kroatiassa
30.6. Grado, Italia
6.7. Annecy, Ranska
10.7. Strasbourg, Ranska
Karlsruhe.. Lubeck, Saksa
Rodby.. Kööpenhamina, Tanska
Malmö.. Tukholma, Ruotsi
16.7. pe, Turku.. Launonen

Raportti loppumatkan osalta 19.7.2004
Viimeiset tutustumiset

Keskiviikko 7.7 vietettiin Annecyn kaupunkiin tutustuen, pieniä sadekuuroja saatiin aika ajoin mutta muuten saatiin kaupungissa kävellä rauhassa. Ihan kiva pieni kaupunki, "suomalaista" ruokakauppaa kuitenkin sai hivenen etsiskellä.

Varhain torstai aamuna lähdettiin kohti Saksaa, tavoitteena huvipuisto EuroPark joka sijaitsee lähellä Ranskan rajaa Saksan puolella Freiburg kaupunkin yläpuolella. Huvipuisto löydettiin ja asetuttiin aloille huvipuiston yhteydessä olevalla parkki- alueelle josta löytyy erinomaiset suihku- ja wc- tilat. Alueella toimii automaatti- laskutus eli sisään mentäessä kuitataan liput portilla ja lähtiessä maksetaan automaattiin jonka jälkeen on 15 minuuttia aikaa aktivoida aukaisu portilla. Hintaan sisältyy paikka, sähköt ja saniteetti- tilat. Alueella myös ravintola.

Perjantai vietettiin huvipuistossa, hinta 26€ aikuiset. Alueella paljon katseltavaa ja koettavaa myös aikuisille, ihan tutustumisen arvoista. Ja kun jälleen ilmat suosivat eli vain muutama pisara piristi päiväämme, muutoin pilvipoutaa. Lauantai aamuna sitten lähdimme kohti Strasbourgia, kyllähän tämä toinen "EU-kaupunki" piti kokea. Leirintäalue löytyi noin 4 kilometrin päästä keskustasta, sunnuntai on varattu pyöräilylle joten hyvissä ajoin nukkumaan.

Ja jälleen ilmat suosivat meitä, sunnuntai aukesi pilvettömänä ja aurinkoisena. Leirintäaluetta kiertävissä leveissä ojissa (jokia ?) asusteli majavan näköisiä otuksia, näillä vain oli "rottamainen" häntä. Samanmoiset torahampaat ja samaa kokoluokkaa kuin majavat. Ja hyvin salaatit, porkkanat ja jopa leipä maistui. Naapurin kanadalais-pariskunnan kanssa niitä ruokittiin ja ihmeteltiin. Naapurit olivat muuten 5 kuukauden matkalla Euroopassa, kiertävät tänä vuonna Espanjaa, Portugalia ja Ranskaa, viime vuonna viihtyivät 4 kk Saksassa, Puolassa jne.
Eli kyllä näköjään kiinnostusta myös valtameren tälle puolelle on. Mitään sukulaissiteitä, siis läheisiä, heillä ei Eurooppaan ollut.

Anyway, Strasbourg ei mitään ihmeempää tarjonnut, puoli päivää sielläkin kyllä kivasti vierähti. Olihan siellä mahtava kirkko tai katetraali. Paluumatkalla saimme vielä virkistävän "suihkun", ihan täydellisesti yläkerran herran suosiossa ei siis oltu :o)

Kotimatka valmis alkamaan

Viimeinen viikko oli varattu siirtymiselle kohti Suomea. Maanatai kuitenkin kului auton satelliittiantennia korjatessa. Se kun alkoi oikutella jo viime kesänä, ja koskapa oli kotoisin Karlsruhesta (tai siis siellä systeemi
tehty), niin ei kun firmaa etsimään. Osoite oli tiedossa ja info- pisteestä bongasimme osoitteen. Yritys löytyi ja olivat valmiita auttamaan. Melkolailla pieni yritys tuntuu olevan, vaikka ihan Suomea asti näitä automaattisesti suuntautuvia vempeleitä myyvät. Saksaa puhuva asentaja puuhasteli tunnin boxin ja antennin kanssa ja avot, alkoi toimimaan. Ja laskustusta 60€. Tunti töitä ja muutamia uusia osia, ei paha hinta. Maanatai kuitenkin tuhraantui iso osa, joten ajorupeama ei isoksi kasvanut. Yön olimme parkkiksella ja aamulla kello 6:15 suuntasimme kohti Lübeckiä. Saksan autobaanoilla keskinopeus nousee yli 90 km/h (autolla jolla saa ajaa 80 km/h :o), joten ennen kello 14:ta olimme Lübeckissä ja mittarissa runsaat 500 km. Ja sitten kauppoihin, varinkin Plaza ja Citti- market pitää kierrellä. Citti- marketista saa tölkki-oluet ilman saksalaista pantti- maksua passia näyttämällä. Tänä vuonna piti täyttää myöskin joku kuponki (kanta-asiakas- kortti) ja "kuitata" ettei jätä tyhjiä tölkkejä Saksaan. Saksalainen pantti/palautussysteemihän on aika syvältä, mitään palautus- automaatteja ei ole ja tölkit/pullot pitää palauttaa samaan kauppaketjuun kuin mistä ne on ostettu. Ja palautus siis tapahtuu kassoilla kassaneidille ojentamalla ! Että se siitä saksalaisesta järjestelmällisyydestä. Panttisysteemi muuten poisti tölkkimyynnin lähes kokonaan, esim. Lidl ei Saksassa tölkkiolutta myy. Pantit on myös limussa.

Ostosten jälkeen suuntasimme Puttgardeniin josta menee lautta Tanskan puolelle Rodbyhyn. Mitään ennakko- varauksia meillä ei ollut, eikä niitä nykyään kuulemma tarvita. Lauttoja ajaa non-stoppina kaiken aikaa, liput ostetaan kuten tietulli- pisteissä, luottokortit kelpaa (tietty myös käteinen). Hinta yli 6 metrin autolta oli 63€, hintaan sisältyy 1 - 9 henkilöä. Matka kesti alle tunnin ja sitten oltiin Euron ulottumattomissa. Seuraava yökin vietettiin taas parkkiksella vaikka tämä ei Tanskassa ole oikein luvallista. Ilta kuitenkin oli jo myöhäinen, joten mitään mahdollisuutta ei ollut leirintäalueelle pääsyyn.

Tanska - Ruotsi - Suomi

Keskiviikko aamuna suunnattiin kohti Köpistä, matkaa noin 150 km, sieltä siltaa pitkin yli Ruåttiin (siltamaksu 56€), ja Mälmöstä kohti Helsingborgia. Tanskan puolelta pääsee myöskin lautalla Helsinborgin kohdalta yli, säästyy hivenen ajamista ja hinta lautalla samaa luokkaa kuin siltamaksu.

Helsingborgista ajoimme vielä n.100 km kohti Tukholmaa ja löysimme kivan pienen kämppärin läheltä E4:sta. Yön
hinnaksi tuli 245 Kruunua, koskapa Ruåttissa on pakko olla Skandinaavia-leirintäkortti, jostakin syystä ruotsalaiset eivät hyväksy kansainvälistä leirikorttia eikä myöskään passi riitä. Ihmeellisiä nämä ruåttalaiset, luulisi jo euron hylkäämisen riittävästi vaikeuttavan matkailua. Turvallisuudella tytöt kämppärin respassa tuota omaa korttia puolustivat, tiedä mitä se sitten tarkoittaa kun tarkistukseen käytettiin istä samaista passia joka ei dokumentiksi itsessään kelvannut!

Torstaina sitten ajoimme viimeiset ulkomaiset 500km ja olimme Tukholmassa. Muutama tunti vierähti kauppakeskuskissa ja sitten satamaan yöksi. Yövyimme SeaWindin Check-in portin ulkopuolella, edessämme illalla oli yksi vaunu, aamulla ajorampit oli täynnä ajoneuvoja. 8:45 laiva lähti kohti Suomea ja perillä oltiin 20:30. Sitten vielä ajo Loimaan kautta Launosiin ja kotona Lauantai aamuna kello 00:30. Baltia ja Ruotsi ajosta johtuen mittarissa runsaat 6000 km, varmuudella ensi vuonna 2500 km ajot vaihdetaan laivamatkaan, maksoi mitä maksoi. Tai sitten ei lähdetä lainkaan :o)

Loppu hyvin kaikki hyvin

Tätä kirjoittaessa on takana jo viikonlopun hääjuhlat ja ensimmäinen työpäivä. Onneksi läppärissä ei mitään suurempaa vikaa ollut (ei sitä pelättyä kovalevyvikaa), varmuuskopiot kun on hivenen jälkijunassa tehtyjä. Yritän saada aikaiseksi vielä tarkempaa raporttia matkan "onnistumisista" ja "mietinnöistä", jonkinmoista plus-miinus -tilastoa mm. Via Baltican kokemuksista; onko tarjolla uusi, halpa ja nopea siirtymis- reitti Suomesta Eurooppaan. Jo ennakolta voi todeta että nuo kolme adjektiivia eivät yhdellä reissulla kohtaa. Siihen asti kuulemiin ja näkemiin. Toivottavasti autostamme vapaaksi päästetty kesäinen ilma riittää pitkälle loppukesään :o)

terv. Jukka Saarinen


Tekstiviesti ti 6.7.2004:

Italian Gradosta ajettiin Levico Terme`n kylään, joka sijaitsee pienen Laco di Levico -järven rannalla Gardan pohjoispuolella. Hieno campingalue, Due Laghi, meidän poppoolta 30 euroa/ yö. Italiassa meni runsas viikko, yhdellä pysähdyksellä Ranskaan eli ollaan nyt Annecyssä Ranskassa. Tultiin läpi Mont Blanc -tunnelin Chamonixiin, 11 km:n tunneli siis taas ajokunnossa. Ilmat edelleen hienot +25 - +30 C, välillä pilvistä, useimmiten aurinkoa!
t. Jukka


Tekstiviesti ke 30.6.2004:

Matkareittiä: Varsovasta Auschwitziin ja Suolakaivokseen lähelle Krakovaa (20 C, puolipilvistä). Sieltä Slovakian läpi Unkariin Balatonjärvelle (25 C, aurinkoa). Sieltä 2 vrk:n kuluttua Kroatiaan, jossa juhannus (4 vrk). Sieltä Slovenian läpi Italiaan, Gradoon, jossa nyt ollaan (30 C, aurinkoa).
Puola, Slovakia ja Unkari halpoja (ruoka + diesel), Kroatia kallis, jopa yli Suomen. Kroatian rannikko todellinen turistirysä, ei hyvä. Unkarissa tiet hyvät, samoin Kroatiassa. Liikenne muuttuu kaiken aikaa ystävällisemmäksi.
t. jukka


Juhannuspäivänä 26.6.2004:

Jukka tekstiviestittää Kroatiasta, että läppäri (kannettava tietokone) sanoi sopimuksen irti, joten raporttien saantiin tulee nyt mutkia matkaan. Tähän asti hän on lähettänyt ne ongelmitta gprs-yhteyttä käyttäen, mutta loppumatka ollaan mahdollisten nettikahviloiden varassa tai sitten yhteenveto matkasta tulee sivuille miehen palattua kotiin.
Pienenä lohtuna Jukan kannalta lienee se, että Kroatiassa aurinko paistoi juhannuspäivänä täydeltä terältä ja lämpömittari huiteli +25:n ja +30 asteen paikkeilla..

Toinen raportti tien päältä 21.6.2004 klo 23.00:
Latviasta kohti Puolaa

Sade ja viileähkö keli on ikävästi varjostanut alkutaivalta ja koskapa Vilnaan oli luvassa rankkoja sateita sekä torstaiksi että perjantaiksi päätettiin luopua Vilnaan tutustumisesta ja tiivistää ajorupeamaa kohti "lämpimiä maita". Torstai aamuna autot starttasivat taas eteenpäin, pienet pyörähdykset Rigassa ennenkuin löysimme tien ulos kaupungista. Ilmeisesti Venäjän vallan aikana matkailu oli melko lailla pysähdyksissä ja varmaankin tästä johtuen opastukset olivat kovin puuttelliset. Ja kun mukana oli tätä F1:stä omaksuttua "imutus ja nopea ohitus" menttaliteettia niin kaistanvaihdot ja kääntymiset piti harkita hyvin etukäteen. Varovaisuudestamme huolimatta (tai siitä johtuen) yhden BMW kuskin apumiehen pinna paloin kaistanvaihdossa niin totaalisesti että löivät jarrut kiinni aivan automme eteen ja apukuski tuli tuulilasin eteen kertomaan totuudet Suomesta ja suomalaisista kuskeista. Onneksi sekalaisella venäjä- latvia aksentilla, vai kansainvälinen f… y… tuli englanniksi :o) .

Kuitenkin selvisimme ulos Rigasta ja suuntasimme kohti Kaunasta E67/A6 tietä pitkin. Tie on hyvässä kunnossa mutta yhtä puuduttava kuin alkutaivalkin, suoraa suoran perään. Metsämaisemaa on vähemmän ja liikenne edelleen rauhallista. Latvia/Liettua raja ylittyi kuten Viro/Latviakin, nopea passien tsekkaus ja kurkkaus autoon passien omistajat todeten. Myös rekisteriote tsekattiin. Ja sitten oltiinkin Liettuan puolella. Liikenne edelleen hiljaista, tiet hyviä, rakennukset ehkä hivenen parempia kuin Latvian puolella ja kuskit vaikuttivat myös ystävällisimmiltä. Liikenteen lisääntyessä Kaunasta kohti mentäessä jopa tilaa kaistanvaihdolle välillä jätettiin. Kaunas on noin 400 000 asukkaan kaupunki, parin tunnin kävelyretken tuntuma on että ihan tutustumisen arvoinen kaupunki. Meillä kuitenkin päämääränä oli päästä Puolan puolelle vielä tänään, joten matka jatkui.

Ne pakolliset sakot

Lehdistä oltiin saatu etukäteen lukea poliisien innosta sakottaa "länsimaalaisia" ja tietenkin tämä kunnia sattui meikäläisen kohdalle. Vaikka väitetty on että "puska-poliiseita" ei enää edes Via Balticalla esiinny niin kyllä tämä oli ihan sellainen. Vieraissa maissa on välillä vaikea pysyä perillä kaupunki alueista ja nytkin sitten moottoritien alku osoittautui meidän kompastuskiveksi (50 metriä ennen kaupungin päättymistä), 50 km/h alueella nopeutta tutkan mukaan 78 km/h. En tästä kiistellyt, vaikka itsellä tuntuma oli 65 - 70 km/h nopeudesta, ylinopeutta kuitenkin jotenka ei väittelemään. Onneksi oltiin etukäteen selvillä "maksusysteemistä", yhteistä kieltä kun ei paljoa ollut. Tiedossa oli että sakot voi maksaa joko paikanpäällä tai pankissa/poliisilaitoksella, itse valitsin ensimmäisen vaihtoehdon varsinkin kun myös Eurot kelpasivat. Hinnaksi tuli 44.12€ ja tarjoamaani 50€:seen vaihtorahaksi annettiin 20 Litiä. Ja iloisesti toivotettiin "good luck" kun autolle päin kävelin.

Puolan raja

Puolan rajalla muodollisuudet olivat samat kuin aiemmillakin, passit + rek.ote ensimmäiselle herralle, passien omistajien "kurkkaus" ikkunasta ja viereisen luukun herra palautti paperit. Puolan rajalla on vielä näkyvissä aiempi systeemi, matkakaverin kokemusten mukaan tarkastuspisteitä oli useampia peräkkäin ja aikaa kului ihan kivasti. Nyt aikaa kului tarkastukseen ehkä 5 minuuttia, jonoja ei tälläkään asemalla ollut. Eli kaikki raja-asemat on tultu läpi lähes heittämällä. Heti rajalla on rahanvaihto pisteitä ja koskapa kello oli jo suht paljon päätimme vaihtaa hivenen Zloteja jo rajalla, jotta campingin maksupolitiikka saadaan hoidettua (1 Euro = n.4.5 Zlotia). Puolassa ajoimme Suwalkiin ja sieltä n. 10 km kohti itää, josta löysimme "maatilamatkailu" camping alueen. Melko lailla "eksoottinen", esim. kemsan tyhjennys ja suihku olivat samassa kopissa ilman minkäänmoista väliseinää (emme käyneet suihkussa :o). Toimi kuitenkin hyvin yöpymiseen, maksuksi kelpasi myös Euro kolikot (maksu 40 Zlotia tai 8€. Koska tasaraha oli vain Euroina, niin päädymme niihin). Illalla pistäydyimme kylän pubissa olusilla ja vaikka paikka olikin jo sulkeutumassa, saimme vielä oluset ulkosalla nautittaviksi. 5 Zlotia per pullo eli runsas 1 Euro.
Aamu sitten aukesi runsaalla sateella, joten aamupalojen jälkeen suuntasimme kohti Varsovaa. Suwalkiin asti tie oli ollut hyväkuntoista ja maisemat muuttuivat kivan kumpuileviksi, tähän asti olimme edenneet lähes tasamaalla. Maisemat kyllä pysyivät kumpuilevina mutta tie muuttui huonoksi ja lähes jatkuvaksi tietyömaaksi. Useimmat kohteet oli varustettu valo-ohjauksella, yhteensä liikennevalo- ohjauksia oli ennen Varsovaa lähemmäs 10. Ja melkoista kyntöpeltoa välillä ajettiin, tai sitten hyvin uraista ja paikattua tietä. Sateesta johtuen muutamat pätkät oli melkoista töyssytystä "kuopasta kuoppaan" edetessämme. Varsovaa lähestyttäessä tiet kuitenkin paranivat, hassuna yksityiskohtana voisi todeta että EU-rahoillamme on Puolaankin rakennettu kilometreittäin laatoitettuja pyörä/kävelyteitä "ei minnekkään" eli keskelle maaseutua jossa taloja ei ollut näkyvissä. Myös Puolan puolella on paljon keskeneräisiä betonisia omakotitaloja, osa varmaan pysähdyksissä kesän takia, osa kuitenkin ollut pysähdyksissä jo pitkään. Mitään syytä emme moiselle keksineet.
Vaikka Puolan liikennettä on paljon morkattu, niin meidän tuntuma on että se kuitenkin on asteen Latviaa inhimillisempää. Totta on että mm. rekat ohittelevat missä sattuu ja monesti ollaan kolme autoa vierekkäin, mutta täällä kuitenkin jonkiverran ulkomaalainen saa "liikkumatilaa", katsotaan nyt sitten mitenkä laita on tuolla etelä- Puolassa.

Varsovassa ollaan

Eli nyt ollaan sitten Varsovassa. Kaupungin camping-aluetta haettiin hartaasti jonkin aikaa. Ihmiset ystävällisesti neuvoivat kysyttäessä mutta ensimmäinen ohjaus johti meidät suljetulle kämppärille. Sieltä sitten saatiin ohjeet uudelleen (jälleen apuna taksikuski), ja täällä nyt sitten ollaan. Ihan ok paikka kaupunkivisiitille, tavoitteena on viettää lauantai kylillä. Läheltä lähtee bussilinja keskustaan ja sitä on tarkoitus testata lauantaina. Varsova on ensimmäin miljoonakaupunkin tällä lomalla, joten saas nähdä kuinka meidän käy.

Päivä Varsovassa

Lauantai aamu heräsi pilvisenä mutta sateettomana, aamupalan jälkeen suuntana bussipysäkki, jonka respa neuvoi meille samalla antaen oikeat bussinumerot. Matkan hinta 2.40 Zlotia/henkilö/suunta. 10 minuuttia ja oltiin keskustassa. Katseltavaa riitti vanhoista rakennuksista Tallinnan tyylisiin kauppa-paikkoihin. Tallinnaan verrattuna kaikki oli kuitenkin moninkertaisesti suurempaa. Vanha kaupunkin oli ihan katsomisen arvoinen, samoin ruoka- ja juomakulttuuri sopivaa suomalaisen kukkarolle ja maulle. Ja aurinkokin sopivasti ilahdutti meitä, taisi olla ensimmäinen päivä kun lämpötila kohosi yli 20C. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen kaupunki !

Tässäpä toinen osa raportista, huomenna kohti Auschwitzia … karmeaa historiaa tarjolla.

Jukka Saarinen
jukka.j.saarinen@launonen.net

Ensimmäinen raportti tien päältä 18.6.2004 klo 22.35
Lähtö tapahtuu

Maanantai aamu klo 5:30 ja perhe valmiina aloittamaan vuoden 2004 matkan. Herääminen tapahtui jo puoli tuntia aikaisemmin, tavoitteena kun oli olla 6:45 satamassa. Lähtö tapahtui klo 8 kohti Tallinnaa, suurin osa n.3,5 tunnin matkasta käytettiin aamupalan nauttimiseen. Aamu Tallinnassa aukesi pilvisenä ja tihkusateisena. Laivasta poistuminen ja passitarkastukset sujuivat joutuisasti, jotain päätteen näpyttelyä siihen liittyi, siinä kaikki. Itse tarkistus muutaman minuutin.
Satamasta löydettiin helposti Via Baltican alku, suunta oli kohti Pärnua. Tie oli puuduttavan yksitoikkoista pääasiassa metsämaisemaa. Paikoitellen tietöitä joiden kohdalla liikenne kulki vai yhteen suuntaan kerrallaan. Ne vähät talot jotka nähtiin kertoivat karua kieltä Viron maaseudusta; viljan viljelystä ei paljoa näy, pääasiassa niittyä ja joutomaata. Rakennukset huonossa kunnossa, selkeästi puutetta rakennusmateriaalista tai varoista niiden hankkimiseen. Jokainen pellinpala ja laudanpätkä on tehokkaasti käytetty. Liikenne maaseudulla, myös Via Balticalla, on hiljaista. Se enempää henkilöautoja kuin raskasta liikennettäkään ei paljolti näy, myös autokannassa näkyy luokkaerot; mukana silmiinpistävän suuri osa isoja mersuja ja muita kalliimpia autoja.

Pärnu

Pärnun liepeillä pistäydyttiin ruokaostoksille, varmistettiin kassalta että Visa kelpaa ja sitten kärry täyteen tavaraa. Ja hups kuinkas ollakkaan, pankkiyhteyden kanssa olikin tullut ongelmia ja näin ensimmäinen ostosreissu sai tyhjän lopun. Ei muuta kuin kohti keskustaa ja automaatille. Pärnun keskustasta löytyi kauppakeskuksia ja myöskin tilaa matkailuautoille, samoin automaatteja, joilta Visalla nostaminen onnistui. Kaupasta tullessamme paikallinen camping-yrittäjä toi meille esitteensä ja sai meistä asiakkaat. Konse Puhkekula sijaitsee 15 minuutin kävelymatkan päässä keskustasta, siisti ja halpa (12e yö sähkön kanssa) camping-yöpymiseen, pidempiaikaiseen oleiluun ei kuitenkaan tarjoa paljoakaan aktiviteetteja. Pärnu on nätti pieni kaupunki, hienot hiekkarannat ja puistot. Ilmat ei meitä suosineet jotenka visiitti jäi melko lyhykäiseksi. Myös Pärnussa on nähtävissä hyvin elintasoerot eri ihmisten välillä, kaupungilla törmää isoihin Audeihin ja valmisteilla oleviin hienoihin taloihin, kun toisaalta aivan vieressä asutut rakennukset olisivat Suomessa jo aikoja sitten kohdanneet purkamisen kohtalon.

Kohti Latvian pääkaupunkia Rigaa

Tiistaiaamuna lähdimme kohti Rigaa. Suruksemme taivas alkoi jälleen täyttyä pilvistä ja "kotoisan" Citymarket vierailun aikana sadekuuro pyyhkäisi ylitsemme. No, se ei ajamista haitannut.Tiet Pärnun ja Rigan välillä ovat hyvässä kunnossa, myöskin asutus lisääntyy Latvian puolella ja rakennusten kunto paranee. Liikenteessä pitää olla vieläkin tarkempana kuin Viron puolella, tempoileva ja erittäin itsekäs ajotapa on pääominaisuus liikenteessä. Kaistanvaihto isolla autolla välillä hankalaa, toisaalta kun omaksuu saman itsekkään ajotavan, niin liikennettä "pysäyttämällä" kaistanvaihdotkin onnistuvat.
Viron puolella ajelimme rantaa myötäilevää tietä, itse meri kuitenkin näkyi vain muutaman kerran. Autoilla porhalsimme miljoonakaupungin sydämeen tavoitteena löytää Infopiste. Merkki jo siinsi edessämme, mutta vanha kaupunki näytti senverta suurelta haasteelta, että päätimme luopua ajatuksesta. Kyselyt kioskilta, paikallisilta ja taksikuskilta tuottivat tuloksen; löysimme kaupungin liepeillä olevan camping-alueen, messukeskuksen takapiha, joka tarjoaa alueen yöpymiseen jonka tarkoituksena on tukea kaupunkiin suuntautuvia visiittejä. Lomaviettoon, siis oleskeluun alueella, tätä ei todellakaan ole tarkoitettu. Vanhaankaupunkiin kävely kestää ehkä noin puoli tuntia, lähistöltä löytyy myöskin bussiyhteys, samoin iso ostoskeskus jonne kävely kestää noin 15 minuuttia. Säät ovat edelleen pilviset ja sadetta ropisee aika ajoin. Lämpöä 12 - 17 astetta.

Riga

Keskiviikko vietettiin kävelyretken merkeissä, Rigan vanhakaupunki tarjoaa monenmoista nähätävää; kirkkoja, puistoja, museoita jne. Ravintoloita ja baareja löytyy paljon ja sekä juomat että ruoka on selvästi halvempaa kuin Suomessa. Englannilla pärjää jotenkuten, paljoakaan latvialaiset eivät sitä kuitenkaan osaa. Latvian puolella venäläisten osuus on suurempi kuin Virossa, johtuneeko tästä että kaupunkissa näkee "häiritsevän" paljon öky- maastureita ja "ray-ban" miehiä niiden ratin takana. Maaseudulla nähty kurjuus kärjistyy Rigassa kun huomaa, että vain pienellä osalla elämä on mallissaan. Pelkkä vierailu Rigaan jättää kyllä täysin väärän kuvan Latvian nykytilanteesta, pitkä matka jonkinmoiseen tasavertaiseen elintasoon heillä vielä on. EU näyttää tukevan kovastikin infrastruktuurin rakentamista, itse kyllä todella hartaasti toivon, että nämä rahat menevät oikeisiin taskuihin, vähän toiselta Rigassa välillä näytti. Näytti myöskin, että venäläisten lähtö 90-luvun alussa jätti jälkeensä monia "monumentteja"; keskeneräisiä betonikolosseja joiden jatkorakentamisesta on luovuttu. Latviassa myöskin ihmetytti ihmisten penseä suhtautuminen länsimaisia kohtaan, matkailu olisi heille tulevaisuuden elinkeino mutta sitä ei kyllä nykyisellä välinpitämättömällä ja osin töykeällä käyttäytymisellä edesauteta. Liikenne sinänsä on asia itsessään, meitä kohtaan oli selkeästi olemassa erilaiset liikennesäännöt ja ne eivät suinkaan olleet Italiassa, Ranskassa ja Saksassa koetun mukaiset. No, torstaiaamuna kohti Liettuaa, Latvia ei oikein sytyttänyt.

Jukka Saarinen
jukka.j.saarinen@launonen.net

Eurooppa kutsuu, viikko ennen lähtöä
3.6.2004 klo 20.30

Vielä viikko ja vuoden lomamatka on valmis alkamaan. Tänä vuonna varsinkin siirtymätaivalta odotetaan mielenkiinnolla, edessä on nimittäin ensimmäinen matka Via Balticaa pitkin. LaunosNetin toimituksen kanssa on sovittu että yritän loman aikana muutaman jutun toimitukseen kirjoittaa, saas nähdä sitten mitenkä tässä onnistun. Nähtävyyksiä, kommelluksia, oppimista, kustannuksia, yllätyksiä… varmasti näitä kaikkia on luvassa.

Tähän mennessä tapahtunutta

Jo hyvissä ajoin viime vuoden puolella varasimme edestakaisen laivamatkan Helsingistä Travemündeen. Aikaisemmista vuosista on opittu että paikkoja tuntuu olevan kovasti rajoitetusti ja koskapa liukumat lähtö- ja paluupäässä ovat melko rajalliset on varaus hyvä tehdä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa jotta halutut päivät varmistuvat.

Kevät sitten eteni rauhallisissa merkeissä, matkakuumetta nostatti lähinnä muutamien ystäväperheiden matkajutut; toinen perheistä valmistautuu ensimmäiseen vaunu- matkaansa Eurooppaan, toisen kanssa taasen muisteltiin aiempia matkoja. Ja samalla molempien ajatukset kohtasivat; mitäs jos lähtisimme Via Balticaa pitkin Eurooppaan? Viro, Latvia, Liettua, Puola, lähes uusia kokemuksia molemmille. Kun lisäksi paluuaikaa piti saada siirretyksi muutamaa päivää aikaisemmaksi oltiin yhtäkkiä tilanteessa jossa aiempi "siirtymä- suunnitelma" oli kokenut melkoisen mullistuksen: menomatka Via Balticaa pitkin ja paluu Ruotsin läpi. 2 x 1.5 vuorokauden laivamatkat oli muuttuneet kahteen paljon lyhempään ja samalla ajettavaa tullut lisää lähemmäs 3000 km.

Onneksi menomatkan maisemat ovat täysin uusia, jotenka pelkkään siirtymiseen ei kilometrejä "tuhlata". Kustannuksista on vielä vaikea sanoa mitään, matkan jälkeen ollaan tässäkin suhteessa viisaampia. Ainakin Euron voimme pitkälti unohtaa, monenmoista valuutanvaihtoa on edessä mennen tullen.

Etukäteen selvitettävää

Jo ensimmäistä matkaa varten laadimme pitkän listan erinäisistä tavaroista ja asioista mitä pitää ennen matkaa ottaa huomioon. Hyvän pohjan tarkistuslistalle saimme alan konkareilta, kuitenkin lähes vuosittain listaa on saanut korjailla, sekä iän että tarpeiden karttumisen johdosta. Tänä vuonna lisäpiristeen tuo mukaan lähtevä kummipoika, vanhempi tytär kun jo sanoi "kiitos ei" kesälomareissulle. Listalle on kasattu mukaan kaikenlaista; aurinkolaseista aurinkovoiteisiin, polttimoista työkaluihin, uikkareista villapuseroon jne. Hyvä on myöskin olla tarkistuslista auton eri kohteista, on mukavampi aloittaa lomailu kun ei tarvitse vaikkapa ilmanpaineita heti ensimmäisellä huoltamolla tarkistaa. Samoin fillareita on mukavampi käyttää kun avaimet ovat mukana, säästää ainakin pinnoja :o).

Tietenkin vakuutus-, passi- ja auto- paperit pitää tarkistaa sekä itse että vakuutuslaitoksen kanssa (Green Cardin saa vakuutusyhtiöstäsi). Esimerkiksi näiden uusien EU maiden vakuutustarpeet kannattaa tarkistaa, se mikä toimii automaattisesti Suomessa tai vaikkapa Saksassa ei välttämättä toimi Puolassa. Itse olemme myöskin hommanneet Kansainvälisen leirintäkortin jota nykyään saa 1, 2 tai 3 vuodeksi. Monilla leirintäalueilla riittää tämä kortti sisään kirjautuessa, ei tarvitse passeja respaan jättää edes kirjautumiseen. Myöskin auton/asunto-osan kaikki käyttöohjekirjat kannattaa ottaa mukaan ja mikäli autossasi on ajonesto ja siihen avaus-avain niin kannattaa se ehdottomasti ottaa mukaan. Ja tietenkin piilottaa jonnekkin auton syövereihin. Myöskin rokotukset kannattaa tarkistaa, samoin ottaa yleisimmät lääkkeet mukaan. Monissa maissa ensiapulaukku on ainakin Matkailuautossa oltava mukana.

Kartat ja oppaat

Nykyään Internet tarjoaa melkoiset mahdollisuudet etukäteen tutustua eri maiden nähtävyyksiin, leirintäalueisiin ja muihin palveluihin. Eli jonkinmoista etukäteisreittiä kannattaa siinäkin mielessä miettiä. Karttoja ja erinäisiä oppaita on Suomesta saatavilla ihan kivasti, ehdottomasti kannatta myöskin käyttää Kirjaston palveluita sekä oppaita että lomalukemista hankittaessa. Karttoja saa myös kohdemaista hyvin ja ovat monesti paljon halvempia kuin Suomessa. Kaupunki- karttoja löytää myös leirintäalueilta ja aika usein ne tarjoavat ihan riittävän tietomäärän. Tietenkin jos kaupungissa aikoo viettää useita päiviä kannattaa harkita jo isomman ja tarkemman kaupunkikartan hankkimista.

Tässäkö kaikki?

Reitin suunnitteluun ja eri nähtävyyksien tarkasteluun etukäteen voi käyttää rajattomasti aikaa. Jonkinmoisia säästöjä reitin suunnittelulla myöskin sekä ajallisesti että taloudellisesti pystyy tekemään, meillä kuitenkin esim. säätila monesti muuttaa suunnitelmia ja siksipä kovin tarkkoja suunnitelmia emme ole tehneet. Koko lomaa ei pilvisessä ja sateisessa säässä viitsi viettää ja kun Keski-Euroopan puolelle on päässyt yhden vuorokauden aikana siirtyy yllättävän pitkän matkan maasta toiseen. Viikonloput olemme pyrkineet rauhoittamaan ajamiselta emmekä muutoinkaan ole pitkiä ajopäiviä suosineet. Ehkäpä kesän pisimmät ajomatkat tänä vuonna sijoittuvat Ruotsiin, muutoin "päiväannosta" pyritään pitämään kohtuullisena.

Lyhyesti summattuna voisi sanoa että nykypäivänä kotimaan ja ulkomaan matkailussa ei suuria eroja esiinny. Tietenkin laivamatkat pitää varata etukäteen, samoin varmistaa muutamat paperit ja Via Baltican osalta myöskin valuuttakuviot ovat vielä mukana. Muutoin pitäisi maalaisjärjen riittä… no ehkäpä kesän jälkeen mieli on tältä osin muuttunut :o)

Lopuksi oikein Hauskoja ja Mieleenpainuvia matkoja kaikille LaunosNetin lukijoille minne ikinä menettekin. Vanha sanonta "matkailu avartaa" pitää varmasti paikkansa vaikka ainahan se on ihan kiva kotiinkin palata. Jos hyvin käy muutama raportti LaunosNetissä on kesän aikana luettavissa, joko loman aikana tai sitten viimeistään heti palattuamme.

Jukka Saarinen
jukka.j.saarinen@launonen.net

Tässä tarinaa viime kesältä..

Jukka Saarinen:
Rohkeasti Eurooppa tutuksi omatoimisesti
23.7.2003 klo 18.30

Oletko harkinnut omatoimista lomamatkailua Eurooppaan, joko matkailuautolla/vaunulla tai henkilöautolla (teltta, mökki tai hotelli)? Varmasti ajatuksissa on ollut liikenne, turvallisuus, kustannukset, tietullit, rajamuodollisuudet, valtuutat jne. Tässäpä omia kokemuksiani muutaman matkan varrelta.

Muutama vuosi sitten pitkäaikainen haave matkailuautosta toteutui ja puheet Eurooppaan suuntautuvasta lomamatkasta piti muuttaa sanoista teoiksi. Kynnystä lähtemiselle helpotti riihimäkeläisten ystävien kertomukset matkustamisen helppoudesta ja kokemuksista. Lisäksi alan lehdissä oli paljon juttuja eri maihin suuntautuneista matkoista, jotenka ihan tyhjältä pöydältä ei matkaan tarvinnut lähteä. Lisäksi EU ja varsinkin euro ovat helpottaneet kovasti siirtymistä maasta toiseen, itse asiassa monasti siirtyminen tapahtuu ihan huomaamatta, mitään tulli- ym. muodollisuuksiahan ei rajoilla näy. Paikoin tietenkin vanhat rajapaikat on havaittavissa ja tiemerkinnät, liikennemerkit ja tienviitat vaihtavat muotoaan/kieltään.

Vaikka edelleen kuulunkin melko lailla noviisien joukkoon ja tiedän, että kunnastammekin löytyy monia matkustamisen konkareita, niin olkoonpa tämä kirjoitus vaikka rohkaisuksi teille vielä "tuoreemmille" Euroopan matkailua omalla autolla suunnitteleville. Ja toisaalta myös avauksena muille matkailijoille; LaunosNet on avoin kaikille kirjoittajille. Ei muuta kuin juttuja toimitukseen.

Kohti Eurooppaa

Vaikka Suomi monilta osin onkin ihan kivuton matkailumaa; paljon leirintäalueita, hyvä tieverkko, hintataso kilpailukykyinen jne. yksi paha seikka maatamme "varjostaa"; olemme auttamattoman kaukana manner-Euroopasta. Matkaa Pohjois-Saksaan kertyy lähemmäs 1000 km, vaihtoehtoja "siirtymäreitille" on moniakin mm. laivalla Helsingistä Travemündeen (tai Hangosta Rostockiin), ajamalla Ruotsin kautta (laiva Turku-Tukholma) tai sitten ajamalla Baltian kautta. Muitakin vaihtoehtoja löytyy ja jokaisella on omat hyvät ja huonot puolensa. Itse olemme lähes aina päätyneet käyttämään Finnlinesin rahtilaivayhteyttä Travemündeen (aiemmin Lybeckiin) lähinnä vaivattomuuden takia. Hintasäästö esim. Ruotsin kautta ajaen ei sittenkään ole kovin suuri kun mukaan huomioidaan ajokilometrit, yöpymiset, silta/lauttamaksut jne. Laivalla saa nauttia täyshoidosta, ehkäpä välillä vähän liiankin kanssa, seisovasta pöydästä kun tulee syötyä enemmän kuin riittävästi.

Itse olemme sijoittaneet lomamme välille kesäkuu-heinäkuun alkupuoli lähinnä seuraavista seikoista;
-ruuhkattomuus - heinä-elokuussa Eurooppa on täysin tukossa, sekä tiet että leirintäalueet
-lämpötilat - heinä-elokuussa mittari saattaa kivuta jopa yli 40C
-hintataso - esim. leirintäalueilla tariffit kesäkuussa ovat monasti vielä alhaisempia kuin ruuhkakautena
-jos ehtii lähtemään toukokuun puolella laivalippujen hinnat menomatkalla hivenen pienemmät

Turvallisuus ja liikenne

Mitään varauksia leirintäalueilta emme ole etukäteen tehneet ja ainoastaan kaksi kertaa olemme kohdanneet täyden alueen. Yöpymisissä olemme suosineet leirintäalueita lähinnä palveluiden, mm. suihkut ja WC, sekä turvallisuuden takia. Valitettava tosiasia on että tietyillä alueilla Euroopassa rosvous on jokapäiväinen murhe ja yöpyminen levähdyspaikoilla on melko turvatonta. Hälyttimet, turvalukot ym. varmuustoimet varmasti tuovat pientä helpotusta murheeseen ja maalaisjärjen käyttäminen esim. yösijaa etsittäessä auttaa välttämään murheet. Näitä "kaupunkilegendoja" erilaisista putsausoperaatioista varmasti liikkuu enemmän kuin tapahtumia on ollut, itsellä ainakin on aina ollut ihan kotoinen tunne matkustaessa.

Eurooppalainen liikenne on helppoa ja tienviittojen lukemisen oppii nopeasti. Joka maassa on hivenen erilainen tapa kertoa vaikkapa risteävistä teistä, risteysten numerointi kuitenkin helpottaa. Muutoin liikennesäännöt ovat pitkälti samoja kuin Suomessa, tietenkin esim. Italiaa alaspäin mentäessä liikennesäännöt muuttuvat enemmän "suosituksiksi" kuin säännöiksi. Huoltoasemaverkko on tiheä ja polttoaineen tankkaaminen onnistuu useimmiten luottokortilla tai jakeluaseman omalla kortilla (esim. Shell, Esso). Ainakin kesällä 2003 diesel Saksassa ja Italiassa oli huomattavasti kalliimpaa kuin Suomessa, toisaalta kulutus on pienempää pitkistä tasaisista ajoista sekä lämpimästä johtuen. Muutoin liikenne on samanmoista kuin Suomessa, tietenkin paikoitellen kovinkin ruuhkaista.

Saksassa ei tietulleja tunneta, toisin kuin Italiassa, Ranskassa, Espanjassa ja useimmissa muissa Euroopan maissa. Tullit voi maksaa joko käteisellä tai luottokortilla (luottokorttikaista merkitty), Ranskassa maksut ovat melko korkeita, muutoin ihan kohtuullisia. Lisäksi Itävallassa ja muuallakin pitää varautua tunnelimaksuihin, Itävallassa ja Sveitsissä myöskin tarvitaan moottoritietarra, mikäli moottoriteitä käytetään. Alppien ylittämiseen moottoritiet ovat helpoin ja nopein tapa siirtyä puolelta toiselle. Itävallassa tarroja myydään katsastusasemilla ja yleisesti rajan lähellä sijaitsevilla huoltoasemilla, Sveitsissä taasen raja-asemalla. Sveitsihän ei ole EU-maa jotenka siellä raja-asemat ovat olemassa ja maahan mentäessä pysäyttäminen on todennäköistä.

Leirintäalueet

Leirintäalueita löytyy monentasoisia, itse olemme käyttäneet saksalaista leirintäalueopasta, jossa on hyvin kattavasti eri maiden alueet luokiteltu ja palvelut kerrottu tarkasti. Myöskin hinnat, luottokortti, palvelukielet ym. on kerrottu. Parhaimmilta alueilta löytyvät uima-altaat, kaupat, pelikentät, omat meri/järvialueet jne. Monilla leirintäalueilla on myöskin vuokrattavana mökkejä ja isoja (kiinteitä) telttoja, joihin kuuluu kaikki mukavuudet, hintatasosta riippuen aina ilmastointiin asti.
Kansainvälinen leirintäkortti on näppärä sisäänkirjautuessa, toisaalta myös passeilla selviää. Leirintäkortin saa esim. SF-karavaanin kautta. Englannilla on pärjätty lähes aina, saksan kanssa pärjäisi vielä paremmin mm. Italiassa johtuen kait pitkälti siitä, että saksalaiset ovat ylivoimaisesti useimmiten nähty kansalaisuus vieraiden maiden alueilla. Myös hollantilaisia näkee yllättävän usein leirintäalueilla.

Tässäpä nyt mahdollisimman lyhyesti muutamia seikkoja Euroopan matkailusta. Onko sinulla kokemuksia matkailusta Euroopassa? Olisiko aiheen ympärille perustettavissa "keskustelupiiri", joka jakaisi kokemuksia LaunosNetin lukijoiden kanssa; maista yleensä, matkakohteista, nähtävyyksistä, kokoontumisista, sattumuksista jne. Digikuvat hienoista matkakohteista toisivat kivan lisän keskusteluihin. Laitapa oma matkakertomuksesi toimitukseen, niin me muut saamme hyviä vihjeitä tulevien matkojen suunnitteluun.

terv. Jukka Saarinen
jukka.j.saarinen@launonen.net


Launosnettiin tarkoitettuja omia matkakertomuksia voi lähettää osoitteella: palaute@launonen.net

Takaisin etusivulle